Tehtävä 1

Alla on kaksi lainausta, jotka käsittelevät länsimaiden suhtautumista siirtomaihin. Miten lainausten näkemykset eroavat toisistaan, ja miten erot selittyvät? 

Kansakuntien välisen rauhantilan kasvu rajoittuu tiukasti niihin kansoihin, jotka ovat sivilisoituneita. – – Barbaarisen kansan keskuudessa rauha on poikkeuksellinen olotila. Sivilisaation ja barbarismin välisellä rajalla sota on yleisesti normaalia. – – Sivilisoitunut ihminen ymmärtää, että rauhan säilyttäminen on mahdollista ainoastaan alistamalla barbaarinen naapurinsa valtansa alle – – Jokainen sivilisaation laajennus on rauhan hyväksi. Toisin sanoen jokaisen suuren sivilisoituneen valtion kasvu tarkoittaa voittoa laeille, järjestykselle ja oikeudenmukaisuudelle. 

(käännös: YTL) Yhdysvaltojen presidentti Theodore Roosevelt kirjassaan The Strenuous Life (1902) 

Joskus mietin, että jos jonkin muun planeetan älykäs asukas tulisi tarkastelemaan Euroopan oloja vuoden 1914 jälkeen, hän saattaisi esittää tutkimuksensa tuloksena: ”Eurooppa on asutettu erityisen typerällä, epäpätevällä ja ylimielisellä ihmisrodulla. Vaikka eurooppalaiset ovat sotkeneet täysin omat asiansa viimeisten seitsemäntoista vuoden aikana ja melkein tuhonneet omat valtionsa, he silti väittävät, että yksinomaan he ovat kykeneviä hoitamaan Aasian ja Afrikan asioita.” En ole ollenkaan varma, ettei tuo olisi puolueettoman tarkkailijan näkemys Euroopan historiasta. 

(käännös: YTL) Englantilainen kustantaja ja lehtimies Leonard Woolf teoksessa The Modern State (1933)