Inkavaltakunnan valloitus
Inkavaltakunnan valloitus
Tehtävät
1. Perustele väite: Inkavaltakunnan valloitus oli miekkalähetystä.
2. Arvioi, olisiko intiaanien kohtalo ollut parempi, jos intiaanit olisivat suhtautuneet Raamattuun ja kristinuskoon suopeasti.
Konkistadori Francisco Pizarron ja inkahallitsija Atahuallpan kohtaaminen
Kööpenhaminan kuninkaallisesta kirjastosta löydettiin vuonna 1908 lähes 1 200 sivua pitkä kirje tai selostus Espanjan kuninkaalle Filip III:lle. Kirjeessä arvosteltiin espanjalaisten toimintaa Perun valloituksessa. Se sisälsi suunnitelman, jonka mukaan inkavaltakunta voitaisiin pelastaa täydelliseltä tuholta. Kirjeen oli kirjoittanut inkaylimystöön kuulunut Guamán Poma de Ayala-niminen intiaani. Poma oli oppinut jonkin verran espanjaa, mutta teksti sisälsi myös runsaasti sanoja ketšuanin ja aimaran intiaanikielistä. Poma toi kirjoittamansa kirjeen varakuninkaan palatsiin Limaan toivoen, että kirje lähetettäisiin Espanjan kuninkaalle. Kirjettä ei kuitenkaan ikinä lähetetty kuninkaalle.
Alla on katkelma, jossa Poma kuvaa konkistadori Pizarron ja inkahallitsijan Atahuallpan tapaamista:
Inka Atahualpa lähti kylpylästä Cajamarcan kaupungin hoviinsa. Päästyään sinne Atahualpa istuutui valtaistuimelleen alttarikorokkeella keskellä Cajamarcan kaupungin aukiota ympärillään kapteeniensa kokoamat satatuhatta intiaania.
Silloin Francisco Pizarro ja Diego de Almagro alkoivat puhua Felipen, intiaanitulkin välityksellä. Tulkki sanoi, että espanjalaiset tulivat vain siksi, että olivat erään suuren ystävällismielisen herran lähettejä ja viestintuojia.
Atahualpa vastasi Francisco Pizarrolle hyvin kohteliaasti, niin ikään tulkin välityksellä, ja hyvin majesteetillisesti, että hän kyllä uskoi espanjalaisten tulleen niin kaukaa suuren herransa käskystä, mutta että ei hänen silti tarvinnut olla sen kaukaisen herran ystävä, koska hän itsekin ol suuri valtias omassa valtakunnassaan.
Tämän jälkeen veli Vicente näytti vasemmassa kädessään olevaa ristiä ja oikeassa kädessään olevaa rukouskirjaa. Hän sanoi Atahualpalle olevansa suuren herran, Jumalan erittäin hyvän ystävän palveluksessa ja pyysi myös Atahualpaa ryhtymään herransa ystäväksi, ylistämään ristiä ja uskomaan evankeliumiin eikä mihinkään muuhun, sillä kaikki muu oli pelkkää valetta.
Inka Atahualpa vastasi, ettei hänen tarvinnut palvoa mitään muuta kuin Aurinkoa, joka ei koskaan kuole ja että hän tulisi aina kunnioittamaan omia pyhiä asioitaan ja jumaliaan, jotka olivat hänelle laki. Hän kysyi myös veli Vicenteltä, kuka moiset määräykset oli antanut.
Veli Vicente vastasi, että kaikki tuli kirjasta, evankeliumista. Silloin Atahualpa sanoi: ”Anna se kirja minulle, jotta se puhuu minulle.” Veli Vicente antoi kirjan hänelle ja Atahualpa otti sen käteensä. Hän alkoi selailla kirjaa mutta sanoi pian: ”minulle se ei sano mitään, minulle se ei puhu” ja istuen majesteetillisena valtaistuimellaan hän heitti kirjan kauas luotaan.
Silloin veli Vicente huusi kovalla äänellä: ”Hyvät herrat, nämä intiaanit ovat uskontoamme vastaan!” Francisco Pizarro ja Diego de Almagro huusivat yhtä aikaa: ”Eteenpäin, ratsumiehet, vastaan näitä vääräuskoisia, jotka ovat vastaan kristinuskoamme ja kuningastamme keisaria! Annetaan heidän tuta!”
Ratsumiehet alkoivat heti ampua hakapyssyillä ja tappelu alkoi. Sotilaat alkoivat tappaa intiaaneja kuin muurahaisia Cajamarcan torilla. Intiaanit pelästyivät kauheasti hakapyssyjä, kulkusten kilinää, aseita ja noita miehiä, joita he eivät olleet koskaan ennen nähneet.
Niinpä intiaaneja kuoli paljon heidän tungeksiessaan ja tallatessaan toisiaan hevosten keskellä; siinä kuoli niin paljon intiaaneja, ettei heitä voida edes laskea. Espanjalaisten puolelta kuoli viisi miestä, melkein kuin omasta tahdostaan, sillä yksikään intiaani ei uskaltanut tappaa yhtään espanjalaista, niin suuri oli heidän kauhunsa ja pelkonsa. Kerrotaan, että nuo viisi espanjalaista olivat intiaanien keskellä ja sulloutuivat hevosten jalkoihin yhtä typerästi kuin intiaanit.
Näin siis Francisco Pizarro ja Diego de Almagro ottivat haltuunsa Inka Atahualpan valtaistuimen. He veivät Inkan vahingoittumattomana vangiksi. Inka oli hyvin surullinen ja lohduton, koska häneltä näin oli riistetty kuninkuus ja siinä hän nyt sitten istui maassa ilman valtaistuinta ja valtakuntaa.
Lähde: Teksti on teoksesta Kuninkaallisella tiellä El Camino Real – Amerikan löydön silminnäkijöitä ja kronikoitsijoita. Tekstin on espanjalaisista kronikoista ja teksteistä suomentanut Sulamit Hirvas-Reenpää.