Suomen kieli ja sen sukukielet

Sivusto: Moodle
Kurssi: Avoimen oppimateriaalin kirjasto: S22 Kieli- ja tekstitietoisuus
Kirja: Suomen kieli ja sen sukukielet
Tulostanut: Vierailija
Tulostettu: lauantai, 23. marraskuuta 2024

1. Suomen sukukielet

Suomen kieli on hyvin erilainen kuin muut eurooppalaiset kielet. Tämä johtuu siitä, että suomen kieli on eri kielisukua kuin muut eurooppalaiset kielet: suomi kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin, kun taas esimerkiksi saksa, venäjä, englanti tai ruotsi kuuluvat indoeurooppalaisiin kieliin. Tämän takia monet sanat, jotka ovat muiden kielten välillä samanlaisia, voivat olla suomessa täysin erilaisia.

Pohjoinen eri kielillä

Suomen kielen puhujia on noin viisi miljoonaa. Suomen sukukielistä, eli muista suomalais-ugrilaisista kielistä suurin on unkari, jonka puhujia on noin 14 miljoonaa. Lähin suomen sukukieli on viro, ota puhuu noin miljoona ihmistä. Unkari on etäsukukieli, eikä se kuulosta melkein yhtään suomelta. Viro on suomen lähisukukieli eli itämerensuomalainen kieli, joka kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin suomi. Muita lähisukukieliä ovat esimerkiksi karjala, vepsä ja vatja, joita puhutaan Suomen itäosissa sekä Venäjällä.

Itämerensuomalaiset kielet:

Itämerensuomalaiset kielet

Kuva: Wikimedia Commons: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:It%C3%A4merensuomalaiset_kielet.png. Lisenssi: https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/

Muita suomen etäsukukieliä ovat esimerkiksi saamelaiskielet, joita puhutaan Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän pohjoisosissa, sekä esimerkiksi mordva, mari, komi ja udmurtti, joita puhutaan Venäjällä. Monet näistä kielistä ovat vähemmistökieliä, eli niitä ei opeteta koulussa lapsille eikä niillä kielillä voi asioida pankissa tai viranomaisten kanssa. Erityisesti tämän takia ne ovat uhanalaisia kieliä.


Uralilaisten kielten sukupuu äänteiden mukaan:

Uralilaisten kielten sukupuu

Kuva: Häkkinen, Jaakko 2007: Kantauralin murteutuminen vokaalivastaavuuksien valossa. Pro gradu -työ, Helsingin yliopiston Suomalais-ugrilainen laitos.

2. Suomen kielen piirteitä

Taivutus

Suomen kielessä sanoja taivutetaan, ja niistä voidaan uusia sanoja johtamalla. Sanojeen vartaloon, eli sanan muuttumattomaan osaan, voidaan liittää kirjaimia, jotka antavat sanalle lisämerkityksiä. Esimerkiksi englannissa sanoille annetaan lisämerkityksiä erillisillä sanoilla, esimerkiksi prepositioilla.

Esimerkiksi:

taloissammekin = talo-i-ssa-mme-kin

  • talo- (sanavartalo)
  • -i- (monikon tunnus)
  • -ssa- (sijapääte, tarkoittaa sisällä
  • -mme- (omistusliite, tarkoittaa meidän
  • -kin (liitepartikkeli, tarkoittaa myös)

in our houses too = in our house-s too

  • in (prepositio, sisällä)
  • our (omistusliite, meidän)
  • house- (sanavartalo)
  • -s (monikon tunnus)
  • too (adverbi, myös)
Suomen kielen taivutusta

Sijamuodot

Suomen kielessä on vaikeaa, että sijamuotoa on 15, joilla kaikilla on oma pääte. Kaikkia näitä ei tarvitse kuitenkaan osata, että suomea pystyy puhumaan ymmärrettävästi, ja aluksi riittää yleensä kolmen päätteen osaaminen: Tämä on kirja. Minä luen kirjaa. Minä luin kirjan loppuun.

Sujuvan suomen kielen puhuminen ja kirjoittaminen vaatii kuitenkin kaikkien sijamuotojen osaamista.

Kieltosanan taivutus

Suomen kieltosana on verbi, joka taipuu: Minä en lue, sinä et lue, me emme lue, te ette lue, he eivät lue. Älä lue! Älkää lukeko!

Ääntäminen

Suomen ääntämisessä on piirteitä, jotka voivat olla helppoja tai vaikeita riippuen siitä, mitä kieltä opiskelija puhuu. Suomen sanat äännetään samalla tavalla kuin kirjaimet kirjoitetaan, eli samat kirjaimet ja tavut äännetään aina samalla tavalla: kissa, kis-sa, ki-ssa, k-issa, k-i-s-s-a, sa-kis, ki-ass. Suomen ääntämisen erot johtuvat aina murteesta tai puhekielestä, jotka muuttavat sanojen lausumista.

Suomen kielessä on vokaalisointu, eli yksinäisessä sanassa ei voi olla sekä takavokaaleja (a, o, u) että etuvokaaleja (ä, ö, y). Tämän takia suomen kielessä voi olla sanat kukko, kakku, kyykkä, köykkä, mutta ei sanoja käkko*, kukky*, kuukkä*. Eri asia on, kun sanoista tehdään yhdyssanoja, kuten tasapäinen, mölyapina, pääkulma.

Vokaaleilla ja konsonanteilla on kaksi kestoastetta, pitkä ja lyhyt. Tämä tarkoittaa, että ääntämysero aiheuttaa eron myös merkityksessä: tuli - tuuli, mato - matto, tuki - tukki.

Suomen kielessä sanojen pääpaino, eli sanalle lausunnassa tuleva painotus, on aina ensimmäisellä tavulla. Jos sana on pidempi, sanan sivupaino on kolmannella tavulla, mutta toinen ja viimeinen tavu ovat aina painottomia. Eli: ka-la, kir-ja | val-mis-tel-la, au-rin-koi-nen | pro-jek-ti, ta-lois-sa